Siirry pääsisältöön

Tekstit

Mistä tunnistat sä partiolaisen?

  Aurinko on jo hetken lämmittänyt ikkunan takaa. Vaikken erityisesti ole siivousihminen, on aika kurkistella kaappeihin kevätsiivouksen merkeissä. Eteisen kaapissa nököttävät vaelluskengät. Ne vaelluskengät ostettiin ihka ensimmäistä vaellustani varten. Tuolloin lippukunta suuntasi Urho Kekkosen kansallispuistoon Saariselälle. Samaista reissua varten hankittiin vieressä näkyvä rinkka. Partiopaita roikkuu henkarilla. Sen hihaan on ommeltu merkkejä ja lisää merkkejä on kasassa viereisellä hyllyllä odottamassa paitaan pääsyä. Mukana on ainakin Huhu, Roihu ja lippukunnan oma kesäleiri Karhunniemi. Keittiön kaapista paljastuvat retkiastiat ja kirjahyllystä Partionjohtajan käsikirja. Mistä minut tunnistaa partiolaiseksi? No vaikka näistä pienistä merkeistä kodissani.  Näkyykö partiolaisuus esineiden lisäksi jossakin muussa? Partion vaikuttavuustutkimuksen (2020) mukaan se näkyy nuorten kehityksessä. Tutkimuksen mukaan partiota harrastava nuori osaa muun muassa 2.1 kertaa useammin suunnitell
Uusimmat tekstit

Tammileiri Aarnivalkea 6.-9.6.2019

Metsäss' loistaa aarnivalkea, aarnivalkea, aarnivalkea, metsäss' loistaa aarnivalkea joka kesäilta…… Meitä kutsui Aarnivalkea Sauvon metsiin 6.6. Jännitys oli käsinkosketeltava kun pienet sudenpennut nousivat bussiin ja äidit jäivät parkkipaikalle miettimään olikohan   nyt kaikki pakattu! Neljän päivän leiri edessä, mitäköhän mahtaa olla tiedossa? Perille päästyämme kävelimme painavat rinkat selässä aika pitkänkin matkan omaan leiriin, Hiisivuorelle! Teltat pystyyn, tavarat paikoilleen, leiripaidat ja huivit päälle ja sitten ensimmäiselle ruokailulle. Illalla oli vielä ohjelmassa avajaiset, jonne osallistui kaikki 2300 leiriläistä! Illalla oli monen vaikea saada unta, tuntui hassulta nukkua ulkona pitkästä aikaa :) Perjantai pyörähti käyntiin aikaisin. Luvassa lämmin kesäpäivä. Vesipullot täynnä suuntasimme Ilmarisen pajalle, jossa naputtelimme leirimerkit huiviin. Lounaan jälkeen alkoi Hiisien mittelö eli partiotaitokilpailu! Aika haastavia rasteja, mutta hauskoja!

Rakkaudesta lajiin

Partioviikolla on hyvä pysähtyä miettimään, mitä partio oikeastaan merkitsee. Sudenpennulle partio on ehkä pääasiassa harrastus, jossa pääsee tekemään sellaisia asioita, joita muuten ei tulisi opittua. Seikkailija kokeilee varovaisesti siipiään luonnossa jo paljon ihan itse tehden. Tarpojalle oman vartion kokous on paikka, jossa ei tarvitse esittää, partiossa saa vielä leikkiäkin. Samoaja pääsee irtautumaan kodin piiristä ja kokeilemaan vastuunkantamista. Vaeltaja on jo melkein aikuinen, silti oma vertaisryhmä tukee, auttaa ja antaa iloa. Aikuinen on mahdollistaja, joka antaa toimintaohjeet, turvallisen paikan toimia ja olla itsensä. Mahdollistaja saattaa olla hyvinkin pienessä roolissa seuraamassa sivusta, että kaikki sujuu tai valtavassa koko Suomen partiolaisia koskettavassa roolissa. Jokainen partiolainen on, sen hetkisestä roolistaan riippumatta, tärkeä. Partion merkitys on oman kokemukseni mukaan meille partiolaisille valtava. Siksi usein kuuleekin erityisesti aikuisten par

Lucian päivän mietteitä

Heissan! Lucian päivänä tänne kirjoittelee Emma-Lina eli Emmis eli Watson. Jos pitää kertoa miten liityn partioon niin sanotaan, että olen puoliaktiivinen Nimetön kana. "Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa, viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa. Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus. Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy." Lucia oli sisililialinen nuori neito, joka auttoi kristittyjä vainojen aikana. Kerrotaan, että hän kantoi kynttilää päässään nähdäkseen pimeässä. Luciaa sanotaankin valon tuojaksi. Lucian päivää vietetään erityisesti ruotsinkielisten keskuudessa. Muistan päiväkodissa ihailleeni monet kerrat eskarilaisten Lucia-kulkuetta ja vielä enemmän Suomen Luciaa telkkarista. Joka vuosi sisäisellä pikku-Emmiksellä herää unelma olla Suomen Lucia, sitten joskus. Suomen pimeään joulukuuhun tarvitaankin paljon valoa. Tänä vuonna Suomen Lucia on Elin Qvist. Nyt jokaisella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi, kun kruunattu on myös Suomen ensimmäinen Special Lucia, kehit

Itsenäisyyspäivä 6.12.2018

Tänään 6.12 on Suomen itsenäisyyspäivä. Itsenäisyyspäivä tarkoittaa meille Eräkurjille lupauksenantoa. Uudet sudenpennut antoivat ensimmäistä kertaa partiolupauksensa. ”Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa partioihanteita ja olla avuksi toisille”, kaikui kuorossa niin uusien kuin vanhojen partiolaisten suista.            Eräkurkien itsenäisyyspäivä alkoi edustustehtävissä Auran kirkolla. Ryhmä Eräkurkia kantoi Suomenlipun ja laski seppeleet sankarivainajien ja karjalaan jääneiden muistokiville. Kirkolta kurkien matka jatkui kohti Auran Yhtenäiskoulua ja kunnan itsenäisyyspäiväjuhlaa, johon lippu seuraavaksi kannettiin. Kunnan itsenäisyyspäiväjuhlan jälkeen alkoivat Auran seurakuntatalolla Eräkurkien omat itsenäisyyspäivämenot perinteisen lupauksenannon merkeissä. Ensimmäisen vuoden sudenpennut ja muutama uusi seikkailija saivat tänään huivit kaulaansa. Lippukunnanjohtaja Hanna piti puheen ja hetkeksi palasimme eiliseen. Eilen vietimme kansa

Mahtavan mainio partiovuosi

Marraskuun harmaus alkaa kohta olla takanapäin, ja ensimmäinen adventti on täällä ihan kohta. Ensi lauantaina saadaan avata ensimmäinen luukku perinteisestä adventtikalenterista – onhan sinullakin jo omasi? Myös partiovuosi alkaa vähitellen lähestyä loppuaan, ja viimeisiä ryhmien kokoontumisia jo vietellään. Meillä onkin takanamme hieno partiovuosi! Ryhmien oman aktiivisen toiminnan lisäksi lippukunnassa sattui ja tapahtui. Alkuvuodesta sudenpennut ja seikkailijat retkeilivät kummatkin omilla yöretkillään Kettulinnassa. Keväälle taas mahtui monta perinteistä tapahtumaa: kevätkirkko, vappumyyjäiset ja tietenkin partioparaati Turussa. Sisut osallistuivat myöskin perinteiseen Kurnunkierrokseen ja saivat siellä tsempparipalkinnon! Hyvä Pupujussit! Kesällä leireiltiin ihan urakalla: samoajat pääsivät toteuttamaan omaa ohjelmaansa HuHulla ja olivat lisäksi korvaamattomana apuna Framil. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen lippukunta järjesti myös oman kesäleirin. Helle helli ja ohj
                                                            Mitä kettu sanoo? Oletko koskaan kuullut kalenteriketuista? Laji on läheistä sukua perinteiselle ketulle (Vulpes vulpes), jonka hyvällä tuurilla voit bongata metsäreissulla ympäri vuoden. Toinen hyvä sukulaisemme on etenkin viime aikoina yleistynyt citykettu, johon voit törmätä jopa kaupungin keskusta-alueella! Meissä kaikissa ketuissa on paljon samankaltaisia piirteitä, mutta viekkaudessa kalenterikettu vie voiton veljistään.        Toisin kuin lajitoverinsa, jotka tapaavat pysyä aktiivisina ympäri vuoden, kalenterikettu uinuu tyypillisesti kevään ja kesän ajan mitä ovelimpia myyntitaktiikoita hioen. Syyskaudella alkaakin ahkerointi koko vuoden edestä. Lajin varsinainen herääminen tapahtuu tyypillisesti jo alkusyksystä heti koulujen alettua. Tällöin kalenterikettujen populaatio kokoontuu Repolaisen pääkonttorille juonimaan tulevan myyntikauden suunnitelmia hännät kainaloissaan.        Samaa vauhtia kun lähestymme jo