Partioviikolla on hyvä pysähtyä miettimään, mitä partio
oikeastaan merkitsee. Sudenpennulle partio on ehkä pääasiassa harrastus, jossa
pääsee tekemään sellaisia asioita, joita muuten ei tulisi opittua. Seikkailija
kokeilee varovaisesti siipiään luonnossa jo paljon ihan itse tehden. Tarpojalle
oman vartion kokous on paikka, jossa ei tarvitse esittää, partiossa saa vielä
leikkiäkin. Samoaja pääsee irtautumaan kodin piiristä ja kokeilemaan
vastuunkantamista. Vaeltaja on jo melkein aikuinen, silti oma vertaisryhmä
tukee, auttaa ja antaa iloa. Aikuinen on mahdollistaja, joka antaa
toimintaohjeet, turvallisen paikan toimia ja olla itsensä. Mahdollistaja
saattaa olla hyvinkin pienessä roolissa seuraamassa sivusta, että kaikki sujuu
tai valtavassa koko Suomen partiolaisia koskettavassa roolissa. Jokainen
partiolainen on, sen hetkisestä roolistaan riippumatta, tärkeä.
Partion merkitys on oman kokemukseni mukaan meille
partiolaisille valtava. Siksi usein kuuleekin erityisesti aikuisten
partiolaisten kertovan, ettei partio ole harrastus vaan elämäntapa. Ja totta se
onkin, olen välillä hieman jopa järkyttynyt, kun en muista, etteivät kaikki
todellakaan halua luopua vapaa-ajastaan tekemällä välillä vaativiakin töitä
ilmaiseksi (tai no, jos rehellisiä ollaan, kyllä minä niistäkin maksoin)
ajoittain kurjissakin olosuhteissa. Se mikä on meidän partiolaisten kesken
aivan luonnollista, kuulostaa ei-vielä-partiolaisista ehkä jopa hullulta. Se,
mikä ei ehkä koskaan välity todellisena, on yhteisöllisyys ja välittäminen,
jollaista olen kohdannut vain partiossa. Puhun siitä tunteesta, kun vaikkapa
leirillä voi istua ventovieraan ihmisen seurassa ja jutella hyvinkin
henkilökohtaisia asioita vain siksi, että meitä yhdistää partiolaisuus.
Partiossa jokainen saa olla oma itsensä. Jokaiselle
löytyy paikka. Tämä voisi olla sanahelinää, mutta kun on itse kuullut nuoren
sanovan ”Partiossa on parasta, kun ei
tarvitse olla koskaan yksin.”, ”Jos
partiota ei olisi, masennus olis vienyt mut kokonaan.” tai ”Mun elämässä ei olisi mitään pysyvää ilman
partiota.” tietää, että saa olla osa jotain hyvin merkittävää. Toivon
sydämestäni, että jokainen löytää yhtä hyviä ystäviä, kuin minä olen löytänyt
partiosta.
Partiolaisuus on itselleni niin suuri osa elämää, etten
pysty sanomaan missä partio loppu ja muu elämä alkaa. Paitsi taidot, myös
partiolaiset ovat osa ihan jokapäiväistä elämää. Ei tunnu mitenkään
omituiselta, että osaan toimistotyöpaikalla tarvittaessa ruokkia toimistollisen
ihmisiä tehokkaasti hyvän makuisella ruualla tai että, puhun partioystäväni kanssa
työasioista. Joka tapauksessa partio antaa eväitä elämään aikuisellekin. Niiden
ilon hetkien määrä on mittaamaton, joita olen partiossa kokenut.
Tätä kirjoittaessani selailin samalla kuva-arkistoani
hyvän kuvituskuvan toivossa. Kasvoillani oli varmasti typerä hymy, sillä
päällimmäisenä ajatuksena oli koko ajan suunnaton ilo, siitä mitä teemme, miten
näyttäydymme maailmalle ja miten vaikutamme toisiimme. Katselin kuvia, jotka
olivat täynnä tekemistä, hymyä ja upeita maisemia. Näin kasvutarinoita, joissa
pieni sudenpentu kasvoi itsenäisesti ajattelevaksi nuoreksi ja jossa, aikuinen
oli onnistunut pestissään. Kuvituskuvan valitseminen osoittautuikin todella
vaikeaksi, mutta muistutti minua siitä, mistä koko partioviikossa on kysymys.
Ilosta ja ylpeydestä, rakkaudesta partioon.
Kaikki mitä partiossa
tehdään tähtää yhteen maailmaanlaajuiseen ja muuttumattomana pysyvään
päämäärään: lasten ja nuorten kasvun tukemiseen heidän yksilölliset
ominaispiirteensä huomioon ottaen. Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja
elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä
itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön
jäsen. Jos siis joskus ihmetyttää miksi esimerkiksi sudenpentu ei tällä
viikolla opetellutkaan tekemään nuotiota vaan kertoo tarkastelleensa mitä eroa
on perunoilla, ei kyse olekaan siitä, ettei johtaja keksinyt parempaakaan
tekemistä vaan siitä kasvatuksellisesta työstä, jossa lapsi oppii huomaamaan,
että eroistaan huolimatta kaikki perunat ovat perunoita. Ihan kuten me
ihmisetkin.
Partiovasemmalla
Mahdollistaja
P.S Partioviikon kunniaksi
käytän töissä tämän viikon partiohuivia. Kukaan ei ole ihmetellyt, että mikä
ihmeen rätti kaulassani roikkuu. Olen varmaankin muistanut kertoa partiosta
aika paljon jo ennen partioviikkoakin.
P.P.S Koska en millään
olisi löytänyt kuvaa, joka kuvaa kaikkea sitä, mitä tunnen partiota kohtaan tai
johon mahtuisi kaikki itselleni tärkeät partiolaiset, päädyin Joni Kuusiston
kuvaan partioparaatijuhlasta. 😊
Kuva: Joni Kuusisto
Kommentit
Lähetä kommentti