Siirry pääsisältöön

Mistä tunnistat sä partiolaisen?


 Aurinko on jo hetken lämmittänyt ikkunan takaa. Vaikken erityisesti ole siivousihminen, on aika kurkistella kaappeihin kevätsiivouksen merkeissä. Eteisen kaapissa nököttävät vaelluskengät. Ne vaelluskengät ostettiin ihka ensimmäistä vaellustani varten. Tuolloin lippukunta suuntasi Urho Kekkosen kansallispuistoon Saariselälle. Samaista reissua varten hankittiin vieressä näkyvä rinkka. Partiopaita roikkuu henkarilla. Sen hihaan on ommeltu merkkejä ja lisää merkkejä on kasassa viereisellä hyllyllä odottamassa paitaan pääsyä. Mukana on ainakin Huhu, Roihu ja lippukunnan oma kesäleiri Karhunniemi. Keittiön kaapista paljastuvat retkiastiat ja kirjahyllystä Partionjohtajan käsikirja. Mistä minut tunnistaa partiolaiseksi? No vaikka näistä pienistä merkeistä kodissani. 


Näkyykö partiolaisuus esineiden lisäksi jossakin muussa? Partion vaikuttavuustutkimuksen (2020) mukaan se näkyy nuorten kehityksessä. Tutkimuksen mukaan partiota harrastava nuori osaa muun muassa 2.1 kertaa useammin suunnitella ja organisoida tekemisiä muiden kanssa tai 3.2 kertaa useammin toimia oikein ensiaputilanteessa kuin partiota harrastamaton nuori. Kuulostaa loogiselta, onhan partion päämääränä persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen. 


Kun mietin omaa matkaani, partiolaisuus näkyy monessakin asiassa. Olen aloittanut partion seikkailijaikäisenä. Tuota ennen en tiennyt juurikaan esimerkiksi ensiavusta ja olin melko arka haastamaan itseäni. Tuntuu kliseiseltä todeta, että olen saanut uusia ystäviä, kokemuksia ja taitoja, mutta se pitää paikkansa. Partion myötä olen oppinut hyödyntämään parhaita puoliani ja tunnistamaan heikompia puolia. Tärkeää on, että olen myös oppinut kehittämään heikompia puoliani. Se, etten vielä osaa jotain ei estä tarttumasta uusiin haasteisiin. 


Ehkä eniten partiolaisuus näkyy omalla kohdallani arvoissani ja halussa kehittää itseään jatkuvasti. Hämmentävää ja hienoa on, että niin monet erilaiset ihmiset jakavat kanssani samoja arvoja, ihanteita ja muistoja. Partionjohtaja -perukurssilla istuimme sammalikossa oppimassa, emme hälyisessä luokkahuoneessa vaan keskellä luontoa. Keskustelimme ja laajensimme ajatusmaailmojamme toistemme näkökulmilla. 


Juuri nämä asiat muodostavat partion: yhdessä tekeminen, luonnonläheisyys ja kokemisen kautta oppiminen. Todella toivon, että nämä asiat näkyvät minussa tulevaisuudessakin, mihin ikinä matkaankin.



- Karo

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Itsenäisyyspäivä 6.12.2018

Tänään 6.12 on Suomen itsenäisyyspäivä. Itsenäisyyspäivä tarkoittaa meille Eräkurjille lupauksenantoa. Uudet sudenpennut antoivat ensimmäistä kertaa partiolupauksensa. ”Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa partioihanteita ja olla avuksi toisille”, kaikui kuorossa niin uusien kuin vanhojen partiolaisten suista.            Eräkurkien itsenäisyyspäivä alkoi edustustehtävissä Auran kirkolla. Ryhmä Eräkurkia kantoi Suomenlipun ja laski seppeleet sankarivainajien ja karjalaan jääneiden muistokiville. Kirkolta kurkien matka jatkui kohti Auran Yhtenäiskoulua ja kunnan itsenäisyyspäiväjuhlaa, johon lippu seuraavaksi kannettiin. Kunnan itsenäisyyspäiväjuhlan jälkeen alkoivat Auran seurakuntatalolla Eräkurkien omat itsenäisyyspäivämenot perinteisen lupauksenannon merkeissä. Ensimmäisen vuoden sudenpennut ja muutama uusi seikkailija saivat tänään huivit kaulaansa. Lippukunnanjohtaja Hanna piti puheen ja ...

Lucian päivän mietteitä

Heissan! Lucian päivänä tänne kirjoittelee Emma-Lina eli Emmis eli Watson. Jos pitää kertoa miten liityn partioon niin sanotaan, että olen puoliaktiivinen Nimetön kana. "Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa, viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa. Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus. Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy." Lucia oli sisililialinen nuori neito, joka auttoi kristittyjä vainojen aikana. Kerrotaan, että hän kantoi kynttilää päässään nähdäkseen pimeässä. Luciaa sanotaankin valon tuojaksi. Lucian päivää vietetään erityisesti ruotsinkielisten keskuudessa. Muistan päiväkodissa ihailleeni monet kerrat eskarilaisten Lucia-kulkuetta ja vielä enemmän Suomen Luciaa telkkarista. Joka vuosi sisäisellä pikku-Emmiksellä herää unelma olla Suomen Lucia, sitten joskus. Suomen pimeään joulukuuhun tarvitaankin paljon valoa. Tänä vuonna Suomen Lucia on Elin Qvist. Nyt jokaisella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi, kun kruunattu on myös Suomen ensimmäinen Special Lucia, kehit...