Siirry pääsisältöön

Mistä tunnistat sä partiolaisen?


 Aurinko on jo hetken lämmittänyt ikkunan takaa. Vaikken erityisesti ole siivousihminen, on aika kurkistella kaappeihin kevätsiivouksen merkeissä. Eteisen kaapissa nököttävät vaelluskengät. Ne vaelluskengät ostettiin ihka ensimmäistä vaellustani varten. Tuolloin lippukunta suuntasi Urho Kekkosen kansallispuistoon Saariselälle. Samaista reissua varten hankittiin vieressä näkyvä rinkka. Partiopaita roikkuu henkarilla. Sen hihaan on ommeltu merkkejä ja lisää merkkejä on kasassa viereisellä hyllyllä odottamassa paitaan pääsyä. Mukana on ainakin Huhu, Roihu ja lippukunnan oma kesäleiri Karhunniemi. Keittiön kaapista paljastuvat retkiastiat ja kirjahyllystä Partionjohtajan käsikirja. Mistä minut tunnistaa partiolaiseksi? No vaikka näistä pienistä merkeistä kodissani. 


Näkyykö partiolaisuus esineiden lisäksi jossakin muussa? Partion vaikuttavuustutkimuksen (2020) mukaan se näkyy nuorten kehityksessä. Tutkimuksen mukaan partiota harrastava nuori osaa muun muassa 2.1 kertaa useammin suunnitella ja organisoida tekemisiä muiden kanssa tai 3.2 kertaa useammin toimia oikein ensiaputilanteessa kuin partiota harrastamaton nuori. Kuulostaa loogiselta, onhan partion päämääränä persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen. 


Kun mietin omaa matkaani, partiolaisuus näkyy monessakin asiassa. Olen aloittanut partion seikkailijaikäisenä. Tuota ennen en tiennyt juurikaan esimerkiksi ensiavusta ja olin melko arka haastamaan itseäni. Tuntuu kliseiseltä todeta, että olen saanut uusia ystäviä, kokemuksia ja taitoja, mutta se pitää paikkansa. Partion myötä olen oppinut hyödyntämään parhaita puoliani ja tunnistamaan heikompia puolia. Tärkeää on, että olen myös oppinut kehittämään heikompia puoliani. Se, etten vielä osaa jotain ei estä tarttumasta uusiin haasteisiin. 


Ehkä eniten partiolaisuus näkyy omalla kohdallani arvoissani ja halussa kehittää itseään jatkuvasti. Hämmentävää ja hienoa on, että niin monet erilaiset ihmiset jakavat kanssani samoja arvoja, ihanteita ja muistoja. Partionjohtaja -perukurssilla istuimme sammalikossa oppimassa, emme hälyisessä luokkahuoneessa vaan keskellä luontoa. Keskustelimme ja laajensimme ajatusmaailmojamme toistemme näkökulmilla. 


Juuri nämä asiat muodostavat partion: yhdessä tekeminen, luonnonläheisyys ja kokemisen kautta oppiminen. Todella toivon, että nämä asiat näkyvät minussa tulevaisuudessakin, mihin ikinä matkaankin.



- Karo

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkaudesta lajiin

Partioviikolla on hyvä pysähtyä miettimään, mitä partio oikeastaan merkitsee. Sudenpennulle partio on ehkä pääasiassa harrastus, jossa pääsee tekemään sellaisia asioita, joita muuten ei tulisi opittua. Seikkailija kokeilee varovaisesti siipiään luonnossa jo paljon ihan itse tehden. Tarpojalle oman vartion kokous on paikka, jossa ei tarvitse esittää, partiossa saa vielä leikkiäkin. Samoaja pääsee irtautumaan kodin piiristä ja kokeilemaan vastuunkantamista. Vaeltaja on jo melkein aikuinen, silti oma vertaisryhmä tukee, auttaa ja antaa iloa. Aikuinen on mahdollistaja, joka antaa toimintaohjeet, turvallisen paikan toimia ja olla itsensä. Mahdollistaja saattaa olla hyvinkin pienessä roolissa seuraamassa sivusta, että kaikki sujuu tai valtavassa koko Suomen partiolaisia koskettavassa roolissa. Jokainen partiolainen on, sen hetkisestä roolistaan riippumatta, tärkeä. Partion merkitys on oman kokemukseni mukaan meille partiolaisille valtava. Siksi usein kuuleekin erityisesti aikuisten par...

Mahtavan mainio partiovuosi

Marraskuun harmaus alkaa kohta olla takanapäin, ja ensimmäinen adventti on täällä ihan kohta. Ensi lauantaina saadaan avata ensimmäinen luukku perinteisestä adventtikalenterista – onhan sinullakin jo omasi? Myös partiovuosi alkaa vähitellen lähestyä loppuaan, ja viimeisiä ryhmien kokoontumisia jo vietellään. Meillä onkin takanamme hieno partiovuosi! Ryhmien oman aktiivisen toiminnan lisäksi lippukunnassa sattui ja tapahtui. Alkuvuodesta sudenpennut ja seikkailijat retkeilivät kummatkin omilla yöretkillään Kettulinnassa. Keväälle taas mahtui monta perinteistä tapahtumaa: kevätkirkko, vappumyyjäiset ja tietenkin partioparaati Turussa. Sisut osallistuivat myöskin perinteiseen Kurnunkierrokseen ja saivat siellä tsempparipalkinnon! Hyvä Pupujussit! Kesällä leireiltiin ihan urakalla: samoajat pääsivät toteuttamaan omaa ohjelmaansa HuHulla ja olivat lisäksi korvaamattomana apuna Framil. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen lippukunta järjesti myös oman kesäleirin. Helle helli ja ohj...