Rakkaudesta lajiin

Partioviikolla on hyvä pysähtyä miettimään, mitä partio oikeastaan merkitsee. Sudenpennulle partio on ehkä pääasiassa harrastus, jossa pääsee tekemään sellaisia asioita, joita muuten ei tulisi opittua. Seikkailija kokeilee varovaisesti siipiään luonnossa jo paljon ihan itse tehden. Tarpojalle oman vartion kokous on paikka, jossa ei tarvitse esittää, partiossa saa vielä leikkiäkin. Samoaja pääsee irtautumaan kodin piiristä ja kokeilemaan vastuunkantamista. Vaeltaja on jo melkein aikuinen, silti oma vertaisryhmä tukee, auttaa ja antaa iloa. Aikuinen on mahdollistaja, joka antaa toimintaohjeet, turvallisen paikan toimia ja olla itsensä. Mahdollistaja saattaa olla hyvinkin pienessä roolissa seuraamassa sivusta, että kaikki sujuu tai valtavassa koko Suomen partiolaisia koskettavassa roolissa. Jokainen partiolainen on, sen hetkisestä roolistaan riippumatta, tärkeä.

Partion merkitys on oman kokemukseni mukaan meille partiolaisille valtava. Siksi usein kuuleekin erityisesti aikuisten partiolaisten kertovan, ettei partio ole harrastus vaan elämäntapa. Ja totta se onkin, olen välillä hieman jopa järkyttynyt, kun en muista, etteivät kaikki todellakaan halua luopua vapaa-ajastaan tekemällä välillä vaativiakin töitä ilmaiseksi (tai no, jos rehellisiä ollaan, kyllä minä niistäkin maksoin) ajoittain kurjissakin olosuhteissa. Se mikä on meidän partiolaisten kesken aivan luonnollista, kuulostaa ei-vielä-partiolaisista ehkä jopa hullulta. Se, mikä ei ehkä koskaan välity todellisena, on yhteisöllisyys ja välittäminen, jollaista olen kohdannut vain partiossa. Puhun siitä tunteesta, kun vaikkapa leirillä voi istua ventovieraan ihmisen seurassa ja jutella hyvinkin henkilökohtaisia asioita vain siksi, että meitä yhdistää partiolaisuus.

Partiossa jokainen saa olla oma itsensä. Jokaiselle löytyy paikka. Tämä voisi olla sanahelinää, mutta kun on itse kuullut nuoren sanovan ”Partiossa on parasta, kun ei tarvitse olla koskaan yksin.”, ”Jos partiota ei olisi, masennus olis vienyt mut kokonaan.” tai ”Mun elämässä ei olisi mitään pysyvää ilman partiota.” tietää, että saa olla osa jotain hyvin merkittävää. Toivon sydämestäni, että jokainen löytää yhtä hyviä ystäviä, kuin minä olen löytänyt partiosta.

Partiolaisuus on itselleni niin suuri osa elämää, etten pysty sanomaan missä partio loppu ja muu elämä alkaa. Paitsi taidot, myös partiolaiset ovat osa ihan jokapäiväistä elämää. Ei tunnu mitenkään omituiselta, että osaan toimistotyöpaikalla tarvittaessa ruokkia toimistollisen ihmisiä tehokkaasti hyvän makuisella ruualla tai että, puhun partioystäväni kanssa työasioista. Joka tapauksessa partio antaa eväitä elämään aikuisellekin. Niiden ilon hetkien määrä on mittaamaton, joita olen partiossa kokenut.

Tätä kirjoittaessani selailin samalla kuva-arkistoani hyvän kuvituskuvan toivossa. Kasvoillani oli varmasti typerä hymy, sillä päällimmäisenä ajatuksena oli koko ajan suunnaton ilo, siitä mitä teemme, miten näyttäydymme maailmalle ja miten vaikutamme toisiimme. Katselin kuvia, jotka olivat täynnä tekemistä, hymyä ja upeita maisemia. Näin kasvutarinoita, joissa pieni sudenpentu kasvoi itsenäisesti ajattelevaksi nuoreksi ja jossa, aikuinen oli onnistunut pestissään. Kuvituskuvan valitseminen osoittautuikin todella vaikeaksi, mutta muistutti minua siitä, mistä koko partioviikossa on kysymys. Ilosta ja ylpeydestä, rakkaudesta partioon.

Kaikki mitä partiossa tehdään tähtää yhteen maailmaanlaajuiseen ja muuttumattomana pysyvään päämäärään: lasten ja nuorten kasvun tukemiseen heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioon ottaen. Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen. Jos siis joskus ihmetyttää miksi esimerkiksi sudenpentu ei tällä viikolla opetellutkaan tekemään nuotiota vaan kertoo tarkastelleensa mitä eroa on perunoilla, ei kyse olekaan siitä, ettei johtaja keksinyt parempaakaan tekemistä vaan siitä kasvatuksellisesta työstä, jossa lapsi oppii huomaamaan, että eroistaan huolimatta kaikki perunat ovat perunoita. Ihan kuten me ihmisetkin.

Partiovasemmalla

Mahdollistaja

P.S Partioviikon kunniaksi käytän töissä tämän viikon partiohuivia. Kukaan ei ole ihmetellyt, että mikä ihmeen rätti kaulassani roikkuu. Olen varmaankin muistanut kertoa partiosta aika paljon jo ennen partioviikkoakin.

P.P.S Koska en millään olisi löytänyt kuvaa, joka kuvaa kaikkea sitä, mitä tunnen partiota kohtaan tai johon mahtuisi kaikki itselleni tärkeät partiolaiset, päädyin Joni Kuusiston kuvaan partioparaatijuhlasta. 😊

Kuva: Joni Kuusisto